Paino putoaa :)

Kyllä! Nyt näyttää hyvältä! Paino on pudonnut jo reilun kilon! Piti ihan useamman kerran käydä vaa'alla että uskoi. Reilu viikko on oltu kevyemmän huomisen polulla. Kyllä tuntuu hyvältä! Jaksaa jatkaa samalla mallilla.


Nyt haluaisin lähteä kokeilemaan puistojoogaa. Jooga, pilates, bodybalance, ne ovat minunlaisia liikuntamuotoja. Rauhallisia, venyttelyä, hyvää harjoitusta lihaksille. Venyttelyä pitäisi tehdä muutenkin ihan kotona. Niska-hartiajumppaa fysioterapeutti on suositellut. Minulla on ns. krooninen lihasjumi. Se helpottuu aina fysioterapeutilla käynnin jälkeen, mutta palaa pian ellen harjoita minkäänlaista liikuntaa.


Nyt olen touhunnut kotona vapaapäivinä. Juhlat tiedossa viikonloppuna, olisi siivottava. Sain pestyä ikkunoita jo hieman, niitä on vielä riittämiin.. Kaikenlaista pientä sitä tuhertaa koko ajan, kaikki ei vaan aina ole niin näkyvää. Yksi asia tapahtui tänään mistä olen ikionnellinen. Tein mahtavat pyöräkaupat! Huomenna pyöräilen töihin! :)

Jokainen päivä on uusi päivä

Kahvi ja ruisleipänen eivät ole riittävä aamupala, tiedän sen. Mutta niillä aina aloitan päiväni, ja sitä tapaa on vaikea muuttaa. Jos on iltavuoroon lähtö tai vapaapäivä niin asia on eri. Silloin nautitaan pidemmän kaavan mukaan ja suuhun ehtii mennä muutakin kuin se ruisleipä.
Iltaisin olen ennen syödä mussuttanut kaikkea makeaa, suolaista, rasvaista, jotain, mitä vain kädet kiinni saa. Nyt täytyy miettiä mikä olisi sopiva iltapala. Jos on pakko napostella jotain TV:n ääressä niin mitä se naposteltava voisi olla. Iltaisin ja kahviaikaan iskee ne pahimmat herkkuhimot.

Itsekuri. Minulla se on heikko. Yritän kouluttaa sitä. Itseäni siihen. Sitä itseeni.
Kauppaan en ole mennyt nälkäisenä. Siellä olen osannut tehdä oikeita valintoja. Ja kun teen kaupassa oikeita valintoja, ei kotona ole kiusauksia. (paitsi yhä vaan ne salmiakkimakeiset jotka toin laivalta)
Pyrin miettimään etukäteen mitä laitan ruoaksi, mitä otan evääksi. En säntää kauppaan nälkäisenä ja osta rasvaisia lihapiirakoita ja nakkeja ja roiskeläppää. Ja näin siis on ennen tapahtunut. Ja karkkihyllylle pysähdyin Aina! Viimeistään kassalla heitin ostosten joukkoon jonkun suklaapatukan.

Jokainen päivä on uusi ja tuo mukanaan uudet haasteet. Olkoon ne siellä kaupassa, ystävän luona tai kotisohvalla. Yksi päivä kerrallaan tätä tietä on kuljettava, ja voin sanoa että tällaiselle sokerihiirelle se ei todellakaan ole helppoa! Mielessä käy aina ja aina uudestaan ajatus: "Mitä haittaa nyt yhdestä olisi?" Olkoon se nyt leivonnainen, suklaapatukka, jäätelö, tai mikä tahansa. Ei ole helppoa!
Sitä haluaisi "huijata" hieman, mutta itseäni minä siinä vain huijaisin, muilla mitään väliä ole.
Ei toiset näitä jenkkakahvoja kannattele.

Huomenna on vapaapäivä, saa nähdä mihin kykenen!

Herkkupäivä :)

Tänään on minun vuoroni viettää juhannusta, tuota mahtavaa keskikesän juhlaa. Juhlahumussa mukana light siideri, pieni namupussi ja pieni suklaapatukka.
Oh, ylellisyyttä! :D Kyllä täytyi ajatuksella miettiä mihin herkkuluvan käyttää.


Rauhallista iltaa vietellen, terassilla istuskellen, sauna tulilla. Saunavasta odottaa saunojaa. Pian hakataan selluliittia paloiksi, tasoitellaan ihoa, saadaan veri kiertämään. Aamulla saa nukkua vähän pidempään, nautintoa sekin.


Tänäänkään en urheilusuorituksia tehnyt mutta huusholli on imuroitu, tuli siinäkin lämmin :D Luulen että ne muut liikuntamuodot ovat sopivampia minulle vapaapäivinä. Töissä kun tulee ainakin askelia paljon päivittäin ja jalat useasti kaipaavat lepoa kotiin päästyäni..
Askelmittari on ollut mietinnässä. Tosin voi olla että jos sen kevyemmän huomisen tavoitan, niin onnistuu iltalenkki vielä töiden jälkeenkin!


Vielä olisi kaksi päivää töitä, sitten pääsee viettämään vapaita! :)

Suhteellisen helppo juhannus

Eilinen ja tämä päivä ovat olleet suhteellisen helppoja, noin mielihalujen kannalta. No joo-o, kaikki on suhteellista.. Töissä se on helppoa, mutta menepä kauppaan.. Kaikilla on korit ja kärryt täynnä makkaraa ja lihaa ja sipsejä ja siidereitä ja limuja ja vaikka mitä herkkuja! Miten voin kiertää tuon karkkihyllyn? Älä katso leivonnaisiin päinkään! Osta jotain vihreää. Osta jotain vihreää!
Ei eineksiä. Ei eineksiä!

No, selvisin siitä ilman sen kummempia ongelmia.
Joku söi kaupan pihalla jäätelöä. Voi huokaus, jäätelöä.. Silloin tuli valtava mielihalu!
Magnum valkosuklaajäätelö! Tahtoo! Nyt! Heti! Eihän se pieni jäätelö nyt mitään haittaa..? Etuilen hieman herkkupäivän kanssa vain.. Tai jos en söisi loppupäivänä mitään. EI. Ei, ei, ei.!

No, selvisin siitäkin. Kotona tunsin suunnatonta ylpeyttä. Selätin mielihaluni. Niin, tältä päivältä.. Herkuttelin karjalanpiirakoilla kahvin kera, nautin auringosta terassilla. Siinä istuessa päätin että on nurmen ajon aika. Päivän liikuntasuoritus on tehty. Pienillä muutoksilla, niinhän sitä sanotaan. Ravinto se tärkein tekijä on, ei välttämättä hikipäässä huhkiminen, vai mitä..?

Huomenna on lupa herkutella! Karkkipäivä! Hurraa! Olen kestänyt jo 3 päivää! :D
Sitä täytyykin alkaa miettimään mitä ostaa ettei säntää kauppaan ja tyhjennä koko karkkihyllyä!

Ensimmäinen uusi päivä selätetty! :D

Kyllä vain, se vaatii tahdon voimaa. Mutta on se kyllä ihme, päähän pälkähtää juurikin ne salmiakkimakeiset jotka tuotiin laivareissulta.. Ja milloin ne tulee mieleen? Illalla, sohvalla, katsoessa peliä. Silloin kun et MISSÄÄN NIMESSÄ saisi napostella mitään!
Eilen en tehnyt mitään mullistavaa. Söin normaalisti, pieniä annoksia useammin päivässä. Suuhun ei eksynyt mitään herkkuja. Töissä ollessa mielessä pyöri illan tuleva treeni mutta en sitä jaksanut kuitenkaan tehdä. Mansikkamaa on nyt suojattu verkolla harakanpojilta, siinä suurin työ. :D

Yksi asia mikä tuli mieleen myös eilen on kahvilla käynti ystävien ja sukulaisten luona. Miksi miltei AINA pitäisi olla sitä kahvipullaa pöydässä? Toiset saattavat loukkaantua jos ei itse leipoma pulla "kelpaa".. Voileipäkeksi voisi vaikka olla kiva pieni palanen kahvin kaverina. Itse olen liian tottunut pullaan tai munkkiin kahvin kera. Jos sitä ei ole kotona niin kahvit tippumaan ja kauppaan hakemaan sitä! Nyt on päätös tehty ja herkut jää todellakin vähemmälle!

Tein riisitonnikalasalaatin tätä päivää ajatellen töihin. Otanpa vielä jonkun hedelmän ja teen pienen vihreän salaatin, pitkä päivä töissä edessä. Kyllä tämä tästä lähtee! Päivä kerrallaan!

Tässä minun motivaation ja uuden elämän inspiraation lähde:

http://www.rasvanpolttoa.fi/laihdutusvinkit/painonpudottajan-motivaatiovinkit/

Mainioita vinkkejä, ihan perusasioita jotka jo tiesinkin, mutta ne täytyy lukea yhä uudelleen ja uudelleen. Tavoite on selkeä, viisi kiloa olisi saatava pois. Alkaa olla jo terveysriskin uhkaa!

Aloittamisen vaikeus

Vielä vajaa neljä vuotta sitten elämäni oli kevyempää. Sai syödä mitä vain ja mihin kellon aikaan tahansa. Ei ollut ylimääräisiä kiloja, ei tarvinnut laihduttaa, lastenkin jälkeen kilot vain tippuivat pois itsekseen. Oli ihanaa käydä kaupoilla, sovituskoppien kirkkaat valot ja peilit eivät ahdistaneet.
Oli kevyt olo!
Lopetin tupakoinnin. Pelkäsin lisäkiloja niin että aloin liikkumaan enemmän. Liiallisella rehkimisellä kuntosalilla onnistuin rikkomaan itseni ja edessä oli leikkaus. Jonottaessa leikkaukseen en saanut paljoa liikkua ja leikkauksen jälkeen en pystynyt liikkumaan pitkään aikaan.
Puolessa vuodessa kiloja lisääntyi jo..
Tein uuden vuoden lupauksen; aloitan liikunnan kevyesti ja syömään terveellisemmin. Tätä kesti jonkin aikaa mutta kilot eivät hävinneet ja leikkauksesta johtuneet kivut eivät ottaneet rauhoittuakseen.  Tuumasin että jospa näillä lisäkiloilla sitten mennään eteenpäin ja sillä selvä.
Nautiskelin elämästä ja herkuista ja kiloja tupsahteli taas lisää..
Sitten alkoi kroppa ilmoitella säryistä ja kolotuksista, sain lähetteen fysioterapeutille. Siellä heräsi kysymys olisiko leikkauksesta jäänyt jotain vaivaa jonka voisi korjata. Lääkärin kautta kirurgin juttusille ja uusintaleikkaus oli edessä. Viime kesänä oli leikkaus, syy kipuihin löytyi ja korjattiin. Uskoin vakaasti että nyt alkaa uusi elämä!
Paranin leikkauksesta nopeasti ja syksyllä ostin kuntosalikortin. Sain oman saliohjelman. Aloin käydä salilla muutaman kerran viikossa ja kävin myös jumpassa. Päätin myös että herkut saavat jäädä yhteen päivään viikossa. Jaksoin hienosti ja tuloksia syntyi.
Sain neljän kuukauden aikana tiputettua neljä kiloa!
Salikortti umpeutui jouluna. Sitten mässättiin! Ja taas mässättiin! Alkoi taas alamäki.. Oli työtä, oli koulua, oli koti ja perhe. Valmistuin koulusta ja pääsin töihin. Ja tänä keväänä on elelty taas kuin huomista ei olisikaan. Kiloja on tuntunut tupsahtelevan tiuhaa tahtia. Olo on turvonnut ja tukala, töiden jälkeen olen aina väsynyt, ärsyttää ja ahdistaa.. Peiliin päin ei halua katsoakaan ja kaikki vaatteet tuntuvat kutistuneen..

Nyt siis olisi aika taas aloittaa uusi elämä, kohti kevyempää huomista!