Joku hetki on tainnut mennä kun tänne edellisen kerran kirjoittelin. Ollut huolia, stressiä, vaikeita asioita elämässä. Niistä yrittänyt selvitä..lähinnä syömällä. Ja kiloja tulee lisää. Nyt mentiin sellaisen lukeman yli että itku tuli. Mutta kun.. Mutta kun ei jaksa.. kun ei huvita.. ei hitto soikoon kykene! Kaikki ponnistelut on turhaa. Sohvaa rakastan. Ja makeisia. Ja pullaa. Ja suunnittelua. Suunnittelu on mukavaa. On ihanaa istua sohvan nurkassa namupussi kourassa ja suunnitella kuinka huomenna lähden kävelylle. Tai ajan nurmen. Tai pyöräilen töihin. Tai menen salille!
Ainii.. On salikorttikin, jäsenyys salille, enkä edes käy siellä! Maksan turhasta! Siitäkään ei jaksa enää edes välittää..
Kävin tarkastuttamassa veriarvoja, kaikki ok. Ainoa pienesti huolestuttava oli kolesteroli, hieman koholla. Pitäisi tehdä varmaan elämäntaparemontti. No, ostin kaupasta beceliä leivän päälle. Kävin pitkällä lenkillä ystävän kanssa. Pyöräilin töihin. Tjaa-a, ehkä tämä tästä. Saa nähdä. Epäilen suuresti. Mutta yritän parhaani. Oma terveys jos alkaa prakaamaan niin se ei hyvää tiedä. Itsekuria tarvitsisin. Se on heikko, ihan reikiä täynnä, läpi menee kaikki! Yritän taas 😊 Parhaani teen!