Kyllä ihmettelen niitä ihmisiä jotka jaksavat oikeasti laihduttaa. Saavat ne kilot pois jotka ovat tavoitteisiinsa asettaneet. Jaksavat päivästä toiseen, uskovat itseensä, pysyvät tiukkana houkutusten edessä.
No minä en pysynyt.. :( Tekee mieli luovuttaa kokonaan. Miettii mitä väliä jos olen hieman tukeva, vaatteet ovat tiukkoja, niitä saa lisää, isompia, voin elää collegehousu elämää, jätesäkkejä löytyy ihan ruokakaupastakin jos ei tee mieli lähteä vaatekaupoille.
Vetelin surutta toissapäivänä (joka ei ole herkkupäivä) loput sipsit ja karkit viikonlopulta. Vielä päälle piti saada possumunkki. Jos kerran mennään alas niin mennään vauhdilla! Vapaat menivät sohvalla herkutellen. Koski mahaan, turvotti, farkut ahdistivat. Mutta kun..herkut ovat niin hyviä, niitä on pakko saada lisää! Koko ajan!
Välillä yritän syödä "paremmin", ja mikä jo todettu, töissä se onnistuu. Minun pitäisi olla jatkuvasti töissä niin voisin päästä tavoitteeseeni.
Kun ei ole koskaan tarvinnut laihduttaa tai syynätä kaikkea mitä suuhunsa pistää niin tämä on oikeasti tuskaa! Järkyttävää itsensä rääkkäämistä.. Motivaatio hukassa, totaalisesti. Mikä auttaa?? Mistä voimaa? Mistä itsekuria? Kuinka pysyä tavoitteessa?
Auttaisiko personal trainer? Tai ihan vaan se salikortti? Pyörä on, kelejä ei.
Enpä tiedä.. Katsotaan miten käy naisen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti